Life is a roller coaster

Joo. Ihme vuoristorataa taas tää elämä. Luulen, että mulla menee taas vähän liian lujaa, ei pysy mieli perässä, kun koko ajan pitää olla antamassa itsestään jotain johonkin suuntaan. Olisin ihan oikeasti rikas ihminen, jos saisin rahaa tästä kaikesta.

Nyt on ihan hyvä olla, mutta mikähän ilta se tässä taas oli, kun elo tuntui niin ankealta ja kurjalta. Ilman mitään varsinaista syytäkään. Ehkä ne hormoonit...?

No joo, viikonloppu meni vapaaehtoishommissa kouluttajana, ja oli kyllä oikein antoisa ja kiva. Ongelmana vaan on se, ettei sitä tosiaankaan ehdi ollenkaan levätä koko viikonloppuna, kun vedät ryhmää ensin monta tuntia maastossa ja sen jälkeen pitää vielä illallakin olla sosiaalinen. Ja päälle vielä monen tunnin ajomatkat suuntaansa. Nyt sitten väsyttää - tietysti.

Onneksi tämä kevät on kohta ohi. Mulla on oikeasti ollut NIIN paljon kaikkea buukattuna tähän kevääseen, että ihme, että ylipäänsä on pää kasassa vielä. Mutta, tavallaan on ihan hyvä mieli, että on jaksanut ja ennen kaikkea saanut monta tavoitteellista ja haastavaa asiaa tehtyä. Harrastuksen osalta on tietysti ohjelmaa buukattu jo pitkälle syksyyn, mutta toisaalta, se myös pitää hyvin sen punaisen langan tässä elämässä. Olen ehkä vähän sen tyyppinen, että jos ei ole mitään suunniteltuna, olen kauhean levoton.

Yhtenä isona asiana tänä kesänä on siskon häät, joissa olen kaasona. Polttarit on kolmen viikon päästä ja ohjelman suunnittelu on ihan lasten kengissä vielä. Blaah. Sen jälkeen sitten pitäisi ehtiä vielä hääjuhlaakin suunnittelemaan, ohjelmaa sinne, kyltit, asut, kaikki.
Ja kun häät ovat ohi, saan seuraavana päivänä kunnian lähteä taas viikoksi E-Pohjanmaalle, tällä kertaa kouluttajana. Se leiri on kyllä kiva, mutta onhan se tosi raskas, kun on niin pitkä.

Sitten miesasioita. Sillä rintamalla on mun osaltani yhtä köyhää, kuin aina ennenkin, mutta pari innokasta ihailijaa on ilmaantunut :D Tai no, toinen on jo "vanha", on kirjoitellut mulle meiliä tasaisin väliajoin, mutta mä en vaan innostu, vaikka ihan kivanoloinen tyyppi onkin.
Toinen, sellainen "hmm"-tapaus on yksi tyyppi, joka välillä jää kiinni piiitkistä katseista. Oltiin tässä joku aika sitten katsomassa porukalla Hartwallilla lätkämatsia ja siellä kyllä en voinut olla huomaamatta, että jotain viritystä oli pelissä. Kehuja, herrasmieskäytöstä, halailuja, pitkät katseet, hakeutumista siihen iholle koko ajan. Komea ja miellyttävä tyyppi kaiken kaikkiaan, jolla on melko pysäyttävä hymykin.
Mutta arvatkaa mitä... Jep - varattu. Joten, se siitä(kin).

Sellaista täällä vaihteeksi.

Jos nyt sit jotain

Tosiaan, blogi on jäänyt ihan tyystin taka-alalle, kun kiireet vievät naista mukanaan. Nettielämä muutenkin on kohtuullisen vaitonaista ollut. Useimmat vakiopalstatkin jää lukematta, saati sitten muiden blogit. Melkein on huono omatunto :D
Mutta oikeesti, ei mulla oo mitään kirjotettavaa. En vaan kuulu niihin, jotka osaa kirjoittaa niistä tavisjutuista. Sitten kun sitä draamaa on, niin tekstiä syntyy parhaimmillaan parinkin postauksen verran päivässä.

Edelliset draamailut sijoittuvat aika lailla vuosi takaperin, eli ei huonosti. Selkeästi keski-ikä on tossa korvilla, kun näin on kunnostauduttu. Muuten näin jälkikäteen ihan järkyttävää, miten sitä on ollutkin niin jonkun kesäkollin pauloissa. Nythän mua lähinnä naurattaa/huvittaa/ehkä jopa vähän hävettää koko homma. Mutta onpahan tullut elettyä, siitä ei voi syyttää. Kaikkea pitää maistaa, opetti äiti jo silloin, kun olin pikkutyttö. Olen tottelevainen yhä edelleen!

Pitkään olen ollut absoluuttilinjalla viinanjuonninkin suhteen, ja perinteisesti mun draamailut liittyy noihin kännireissuihin, joten ehkä se osaltaa selittää, miksi pahimmilta kohtauksilta on vältytty. Duunikaverin läksiäisiä vietettiin viime viikonloppuna, ja silloin tuli kyllä nollattua, mutta ei mokattua. Pitkästä aikaa sellanen kaikin puolin onnistunut ilta. Sopiva humala, sopiva porukka ja sairaan hauskaa.

Siinäpä sitä, yritän ehtiä tuttujen blogeihin lähiaikoina. Mulla on aika paljon kiinniotettavaa! Välillä ehdin avata jonkun blogin ja silmäillä otsikot läpi. Sitten taas tulee jotain muuta. Järkyttävää, mutta toisaalta kiva, koska sitten kun on liikaa aikaa, voi taas aloittaa jonkun blogin lukemisen, vähän niin kuin hyvän jatkotarinan :D

Elämän tyhjiä aukkoja voi täyttää vaikka kotitöillä..

Joo, ei tästä paljon blogituotosta synny, kun elämä menee tapahtumasta toiseen. Siis kauheasti tapahtuu koko ajan kaikenlaista, ja muu aika menee niiden tapahtumien suunnittelussa :D Silti, spämmään blogia nyt vähän taas mainostyyppisellä postauksella!

Pari kirjoitusta aiemmin kerroin, että pääsin mukaan Vanisihin buzzauskampanjaan. Tänään, äitienpäivän kunniaksi luonnollisesti, päätin tehdä ihan todellisen empiirisen tutkimuksen aineiden toimivuudesta, ja ikuistin ne myös valokuvaan.

Minulla on huppari, josta tykkään ihan hirveästi. Vuosi sitten kuitenkin onnistuin roiskauttamaan siihen ruokaöljyä oikein kunnon läntin suoraan rintamukselle. Meinasin jo heittää hupparin roskikseen, kun mitkään perinteiset tahranpoistokonstit eivät tepsineet. Onneksi itselleni tyypillisesti en sittenkään vielä raaskinut heittää sitä pois, voihan se tahra itsestäänkin kadota vaatekaapissa...:D

Nyt siis otin tämän rakkauteni testikappaleeksi, ja se on parasta aikaa pesukoneessa,joten lopputulosta en tässä vaiheessa postausta edes tiedä.

Tästä siis lähdettiin:

Kuvasta erottu näköjään salaman avustuksella muutama muukin ihana rasvaläntti, mutta tuo keskellä oleva isoin oli siis tämän tutkimuksen alkuperäinen kohde.

Ohjeen mukaan laitoin suoraan tahraan 10 minuutiksi Vanishi Oxy Action gel -tahranpoistoainetta.
Ja nyt jännitän lopputulosta. Otan kuvan sitten kuivana, ja samassa kohtaa samalla valaistuksella, niin nähdään totuudenmukainen lopputulos! Palaan pian asiaan. Siihen asti mitä ihastuttavinta äitienpäivää kaikille! <3

Edit: Lopputulos....tahra on ja pysyy :( No, järeämmät konstit käyttöön. Aion kokeilla vielä Vanishin jauhemaista tahranpoistoa, esikäsittelyä ja liotusta. Jos tahra ei siltikään lähde, luulen, että se on ja pysyy. Joku asia sentään tässä maailmassa tuntuu olevan ikuista!!! (no, lähti ne muut tahrat sentään!!)

Hey man, I'm driving a Cadillac!

Seurasi siitä vittumaisesta autonkolhinnasta jotain hyvääkin. Sain alleni reiluksi viikoksi melkein tuliterän Cadillacin!!! Siis niin hullulta, kuin se kuulostaakin, niin jo nuorena tyttönä joskus päätin, että sitten kun olen iso ja rikas (valitettavasti olen kylläkin vain iso, rikkaudet jaettiin johonkin toiseen osoitteeseen), ostan itselleni vaaleanpunaisen ´59 Cadillacin.


No ihan sellaisella en nyt ajele, mutta tällaisella:

Ihan kiva :) Oon ihan haltioissani, kaikki toimii sähköllä ja peruutustutkakin löytää. Meinasin nimittäin saada sydärin, kun peruutin parkkihallissa ruudusta pois, ja auto alkoi yhtäkkiä huutamaan kuin palosireeni! Sitten tajusin, että peruutustutkahan se siellä vaan huomauttaa, että be careful out there.
Tässä ei sentään ole sellaista hullutusta, mikä työkaverin autossa on. Nimittäin parkkiassistentti! Se se vasta oli hullunnäköistä, kun ahtaaseen taskuparkkiin ajettiin kädet taskussa, auto sovitteli itse itsensä siihen, ja kuskin tehtävänä oli vaan painella jarrua oikeissa kohdissa. Kyllä olis Ritari Ässäkin kateellinen näille nykyajan hulluuksille! Parastahan tässä tietysti on myös se, että sijaisauto on ihan maksuton, joten voin huristella sillä mielin määrin (en kyllä uskalla, koska omavastuu se on tässäkin, ja jos sattuisin sen kolhimaan, niin ei persaus kestäisi..).

Muuten ei sitten mitään uutta länsirintamalla. Sellaista vähän vuoristorataa fiilispuolella, mutta luultavasti olen vain liian väsynyt. Jotenkin tähän kevääseen aina kasaantuu liikaa kaikkea ohjelmaa, ja sitten kun tahtoo vielä olla tällainen _vähän_ ylitunnollinen, niin kärsii siitä, kun joihinkin asioihin ei ehdi panostaa sillä innolla, kuin haluaisi.

Mutta, KEVÄT on sentään täällä, ja mikäs sen parempaa. Olen myös opetellut tässä uusia asioita, kuten esimerkiksi suunnistamaan, mikä on aika tärkeä taito, jos meinaa noita etsintähommeleita jatkaa ihan tosissaan, eikä ainakaan joutua itse etsittäväksi.

Sellaista diipadaapaa täältä. Koskahan saisin jotain draamantynkää kehitettyä, olis jotain mielekkäämpää luettavaakin teille!

Kyllä se nyt potkii!

Sorry, noita mainosspämmejä tulee ajoittain (kts. edellinen postaus). Ja tulee jatkossakin! Tykkään hommasta ja ainakin pääsen kertomaan rehelliset mielipiteeni asioista. Tähän mennessä positiivista, mutta jos negatiivisen kritiikin aihetta ilmaantuu, niin sitten kerron siitäkin.

Sitten takaisin tosielämän pariin. Joku aika sitten manasin, että rahaa ei taaskaan tipu taivaasta ja koko ajan tulee yllättäviä menoja. Kuten nyt koiran sairastelua, auton korjausta jne.
Mutta kyllä sanon, että kaiken huippu ja törkeä vääryys on, että kun minä itse makoilen lauantai-iltana omassa sängyssäni nautiskelemassa omasta rauhasta, niin saan siitä 400 euron laskun ja kokonaiskuluiltaan vieläkin isomman!!
Kävi nimittäin niin, että lainasin autoani kaupassa käyntiä varten (koska olin itse sairas enkä jaksanut lähteä mukaan, joka olisi tehnyt tästä edes vähän siedettävämmän jutun), että "joku jonka vanhempien ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä" -idiootti peruutti suoraan mun auton keulaan niin, että romuksihan se meni. Ehtihän tuo puoli vuotta ollakin. Edellinen törppö peruutti autoni keulaan, kun auto oli ollu mulla karvan yli viikon.
Ei siinä mitään, vahinkoja sattuu, mutta se mitä en vaan kertakaikkiaan pysty hyväksymään, on se selkärangattomuus ja munattomuus, että SAATANA HÄIPYY PAIKALTA!!! En ole edes oikein tajunnut, että sellaisi perseenreikiä vielä on olemassa, mutta niin vain kävi.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että auto on pakko korjauttaa omaan piikkiin, mikä maksaa mulle 400 euroa omavastuuta ja kaiken lisäksi vielä tietysti bonusmenetyksen vakuutusmaksuissa.

Voitte vaan kuvitella, miten mun sisällä kiehuu!!!

Mistä helvetistä mä sen rahan taion, kysyn vaan.

VANISH!

Koirallisen lapsiperheen yksi ehdottomista siivouskaapin tuotteista on VANISH! Tähän mennessä itselläni on oikeastaan kokemusta vain ja ainoastaan Vanishin matto- ja tekstiilisuihkeesta, joka on lupauksensa mukaisesti kyllä osoittanut arvonsa. Se poistaa tahrat ilmiömäisesti matoista ja tekstiileistä, ja voin kertoa, että se on ollut korvaamaton niinä kertoina, kun matosta on pitänyt saada irti koiran oksennukset ja toisinaan myös niitä toisen pään eritteitä (anteeksi!).
Sohva puolestaan saa usein osansa kuolaroiskeista, ja tietenkin ihan ihmistenkin aiheuttamista sotkuista.
Meinasi kerrankin itku päästä, kun vaaleaan sohvaan tipahti jälkikasvulta pizzapala - väärinpäin!! Mutta toden totta, vähän Vanishia, ja tahra liukeni kuin itsestään.
Toimii myös pinttyneisiin tahroihin!

Nyt pääsin mukaan Buzzadorin Vanish-kampanjaan, ja pääsen kokeilemaan ja buzzaamaan myös muita Vanishin tuotteita! Olen pyykinpesussa surkein, ja valkopyykkini on usein harmaata. En malta odottaa, minkälaiset tehot on Vanishin Oxy Action White -gel, joka lupaa valkopyykistäni taas valkoista.

Toisaalta, yhtä innokkaasti odotan, lähteekö lempihupparistani inhottava rasvatahra pois? Epäilen...koska se ei ole lähtenyt siitä vielä toistaiseksi millään.

Nähtäväksi siis jää, minkälainen kodinhengetär minusta kehkeytyykään, kun pääsen testaamaan näitä tuotteita:

Ja tietenkin myös Buzzaamaan niitä kavereilleni!!

Elämän pieniä totuuksia

Yksi tavanomaisimmista taitaa olla kuuluisa "paskan määrä on vakio". Tätä voisi vähän modifioida sanomalla, että "rahan määrä on vakio". Tarkoittaen siis, että jos ollenkaan yrität kuvitellakaan, että NYT saan säästettyä vähän, laitettua sivuun ja sukanvarteen ja mihin ikinä liekään patjan alle, niin eiköhän sitä _ajatusta_ seuraa taas päivä toisensa jälkeen eteen tupsahtavia ylimääräisiä menoja.
Että sitten inhoan sitä, että tämä yhteiskunta pyörii vain rahan ympärillä ja ilman sitä, ei voi tehdä mitään.
Auto ei siis mennyt katsastuksesta läpi, josta pääsemmekin sujuvasti toiseen totuuteen, "onni onnettomuudessa". Viat olivat kohtuu pieniä ja korjattavissa, mutta tarkoittaa silti n. 150 euron lisäkuluja ensi kuussa.
Lisäksi toinen koira on taas kerran päässyt lääkärin syyniin ja ne käynnithän ei tunnetusti ole halpoja, joten sieltä yksi -180 euroa lisää kassavajetta. Puhumattakaan siitä, ettei ole edes varmaa, paraneeko koira näillä hoidoilla pysyvästi. Joka tapauksessa kontrollikäynti on edessä..ööö...uskaltaisinkohan veikata n. 100 eur?

Tiedän kyllä, että pitäisi yrittää säästää pientä vararahastoa, MUTTA MITEN HELVETISSÄ SE ONNISTUU, KUN KOKO AJAN TULEE JOTAIN UUTTA JA ISOA MENOA??!!!

Perkele, en ala.

No, se kolmas totuus toki on, että ei kahta ilman kolmannetta, joten sitä odotellessa :D

Ja neljäs totuus - rahallahan näistä selviää!!!